Toivonpolitiikkaa - Anna-Liisa Lämsä Tietoa, taitoa, tahtoa, tekoja

Pitäisikö ammattikorkeakoulu ja yliopisto yhdistää?

Opetusministeri Krista Kiuru (sd) arvioi reilu viikko sitten, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa pohditaan, miten ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen toimintoja voitaisiin yhdistää. Näin siitä huolimatta, että puolueen puheenjohtajien tentissä ainoastaan kristillisdemokraattien puheenjohtaja kannatti duaalimallin purkua ja useampi ammattiliitto on ottanut kantaa duaalimallin säilyttämisen puolesta.  Myöskään minä sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa opettaneena en kannata duaalimallin purkua. 

Korkeakoulutuksen duaalimallissa ammattikorkeakoululla ja yliopistolla on omat toisistaan poikkeavat profiilinsa ja tehtävänsä. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on ammatillisten asiantuntijoiden tuottaminen työelämän tarpeisiin ja alueellinen kehittäminen yhteistyössä yritysten kanssa. Yliopistoissa puolestaan painotetaan tieteelliseen tietoon pohjautuvaa akateemista koulutusta ja perustutkimusta. Myös opiskelijoiden orientaatio on ammattikorkeakoulussa erilainen kuin yliopistossa. Ammattikorkeakouluopiskelijat suuntautuvat usein enemmän käytäntöön, kun yliopisto-opiskelijoilla painottuu teoreettinen orientaatio. Jako on luonnollisesti pelkistävä, mutta se kuvaan hyvin ammattikorkeakoulun ja yliopiston eroavuuksia ja sitä, miten eri tavoin suuntautuvat korkeakoulut täydentävät toisiaan.

Yhtenä vaihtoehtona nykyiselle duaalimallille on väläytelty mallia, jossa korkeakouluja säätelisi yksi laki kahden sijaan. Myös tämä malli on korkeakoulujen nykytilanne huomioiden ongelmallinen. Yliopistolain edellisestä uudistuksesta on aikaa vain viisi vuotta ja uusi ammattikorkeakoululaki tuli voimaan vasta reilu kuukausi sitten. Lainsäädännön uudistus merkitsisikin tässä tilanteessa muutoksia korkeakoulujen toimintaa säätelevään säädöspohjaan ennen kuin edellisiäkään on ennätetty käydä kunnolla läpi. 

Rakenteellisilla muutoksilla haetaan säästöjä. Niitä on haettu myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU 2011–2016) linjauksilla. Suunnitelmassa esitetään muun muassa, että korkeakouluista tulee muodostaa laajempia yksikköjä, jotka ovat profiloituneet aiempaa selkeämmin. Näitä muutoksia korkeakoulukentässä on jo tehty. Tämän lisäksi kehittämissuunnitelmaan sisältyy esityksiä korkeakoulujen välisen yhteistyön alueellisesta tiivistämisestä muun muassa Lapissa.   

Duaalimallin purkupuheiden sijaan nyt on aika antaa korkeakouluille aikaa jo tehtyjen ja sovittujen uudistusten käytäntöön saamiseen koko laajuudessaan. Näihin suunnitelmiin sisältyy muun muassa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyön kehittäminen ja synergiaetujen hakeminen tätä kautta.  Jo tehtyjen tai sovittujen uudistusten kustannusvaikutukset ovat nähtävissä kokonaisuudessaan vasta hieman pidemmällä aikavälillä. Korkeakoulu-uudistus kokonaisuudessaan on tarkoitus arvioida kansainvälisesti vuonna 2020.

Terveisin Anna-Liisa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän valtakunnan kuva
Kimmo Liimatainen

"Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on ammatillisten asiantuntijoiden tuottaminen työelämän tarpeisiin"
...
"Yliopistoissa puolestaan painotetaan tieteelliseen tietoon pohjautuvaa akateemista koulutusta ja perustutkimusta."
...
"Ammattikouluopiskelijat suuntautuvat usein enemmän käytäntöön, kun yliopisto-opiskelijoilla painottuu teoreettinen orientaatio."

Duaalimallia perusteleva retoriikka on älyllisesti laiskaa. Kun väität että ammattikorkeakouluissa tuotetaan asiantuntijoita työelämän tarpeisiin niin väitätkö samalla, että Yliopistoista EI tuoteta asiantuntijoita työelämän tarpeisiin?

Minne Yliopistoista valmistuvat asiantuntija työllistyvät (lakimiehet, lääkärit, arkkitehdit) jolleivät työelmään?

Suomessa on ammatteja, joissa tutkimusta ja työelämän tarpeita ei voi erottaa.

Yksi tällainen on omani, arkkitehdin ammatti. Suunnitteleminen on tutkimista, ongelmanratkaisua, monentasoista käytäntöä ja taidetta yhtäaikaa.

On harhaista kuvitella, että rakennussuunnittelijan ammatin voisi jakaa jotenkin AMK-tasoiseen "työelämän tarpeisiin tarkoitettuun ammatilliseen asiantuntijuuteen" ja Yliopistotasoisen "tieteelliseen tietoon pohjautuvaan akateemiseen koulutukseen ja perustutkimukseen".

Yliopistosta valmistuvat Arkkitehdit tekevät hyvin käytännönläheistä suunnittelutyötä. Arkkitehdit myös tutkivat ja ratkovat hyvin hankalia ns. viheliäisiä ongelmia (wicked problem).

Käyttäjän Anna-LiisaLms kuva
Anna-Liisa Lämsä

Toteamus siitä, että ammattikorkeakoulujen tehtävänä on tuottaa asiantuntijoita työelämän tarpeisiin perustuu ammattikorkeakoulun perustehtävämääritykseen. Vastaavasti myös yliopistolla on oma tehtävämäärityksensä. Kuten totean tekstissäni, jako on pelkistävä, mutta tuo esiin eri korkeakouluasteiden orientaatioerot. Alakohtaisia eroja on ja myös yksilöllisiä, mutta ne eivät muuta peruslähtökohtaa.

Kuten itsekin totesit, arkkitehtuurissa tutkimusta ja käytäntöä ei voida erottaa. Juuri tieteellisen tiedon ja tutkimuksen rooli on yliopisto-opetukselle ominainen piirre, enkä löytänyt kirjoituksestasi vasta-argumenttia tälle. Kirjoituksessasi ei otettu myöskään kantaa duaalimallia vastaan sen paremmin kuin sen puolestakaan. Sen sijaan keskiössä oli se, ettei teoriaa ja käytäntöä voida kaikilla aloilla erottaa.

Käyttäjän valtakunnan kuva
Kimmo Liimatainen

Arkkitehtuuri on alana laaja. Esimerkiksi kantavat rakenteet, ilmanvaihto ja muu talotekniikka, käyttäjien toiminta, materiaalit yms. ovat osa arkkitehtuuria - ei päinvastoin (esimerkiksi arkkitehtuuri on osa rakenteita).

Arkkitehtuuria ei voida irrottaa muusta rakentamisesta. Arkkitehtuurissa teoreettinen, tutkimuksellinen ja hyvin käytännönläheinen kohtaavat: arkkitehtuurin teoriaan nojaava, taiteellinen ja konseptuaalinen suunnitelma rakennetaan käytännössä rakennukseksi. Jos teoreettinen, historiallinen ja tutkimuksellinen ote erotetaan rakennusten suunnitteluprosessista tuloksena on banaaleja rakennelmia.

Yliopistokoulutuksessa arkkitehtuurin historia, teoria sekä suurien ja monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottaminen - ja suunnitteluun olennaisesti kuuluva tutkiminen ja kompleksisten ongelmien ratkaisu ovat hyvin edustettuina. Myös käytäntö on hyvin edustettuna, koska suunnitelmat rakennetaan käytännössä - opiskellessa omin käsin.

Arkkitehtikoulutus tulee pitää Yliopistoissa ja Yliopistojen arkkitehtiosastojen sisäänottoa ja niiden asemaa tulee vahvistaa.

Toimituksen poiminnat